Locomotora – Vuodet, Vuoret
Vuodet, Vuoret on pieteetillä levyjä valmistelevan Locomotoran ensimmäinen julkaisu viiteen vuoteen ja edeltävään This Very Holding Back -albumiin verrattuna huomattavasti raskaampi, menettämättä kuitenkaan yhtyeelle ominaista teatraalista otetta. Onkin kuin yhtye olisi kääntänyt aiempien levyjensä dynamiikan ylösalaisin – vaikka Locomotoralle tunnusomaiset jousisoittimet ovat edelleen läsnä, ovat ne tällä kertaa mukana pikemminkin luomassa tekstuuria muulle yhtyeelle.
Post rockin varjon alle lankeavaa musiikkia voisi yhtä hyvin kuvailla alavireiseksi ambientiksi, jossa on kaikuja sekä metallista että goottirokista. Käytännösä koko albumi soi kuin ääniraita ilman kuvaa, joka on genressään vaativa suoritus – mielleyhtymät Tortoisen tai Godspeed You! Black Emperorin yksityiskohtaiseen äänivalliin eivät ole liioiteltuja, eikä vastaava ole kuultu Suomessa sitten Magyar Possen parhaiden päivien.
Erityisesti Saari Saartaa Toista Saarta nousee positiivisesti esiin The Cure -kitaroineen ja Antarktiksen Kevät on kutakuinkin mitä täydellisin soundtrack jäiden sulamiseen. Kappale kappaleelta synkemmille vesille etenevä Vuodet, Vuoret ei kuitenkaan ole pelkkää alakuloa ja ahdistusta, sillä massiivinen Laulu Laululta Pois -päätösraita todistaa miten toiveikkuuden voi tuoda esille myös ilman sanoja.
Olisi vähättelyä olla kutsumatta Vuodet, Vuoret -albumia täysien pisteiden levyksi.